Makeutusaineiden makeusaste

Makeus on monimutkainen fysikaalinen, kemiallinen ja fysiologinen prosessi, joka tapahtuu, kun makeutusainemolekyylit stimuloivat makuhermoja. Makeusastetta kutsutaan makeudeksi, joka on tärkeä makeutusaineiden indikaattori. Makeutta ei voida määrittää kvantitatiivisesti fysikaalisilla tai kemiallisilla menetelmillä, vaan se voidaan arvioida vain ihmisten makuhermojen perusteella. Makeutusaineiden makeuden vertailua varten standardiksi valitaan yleensä sakkaroosi ja sitä vertaamalla saadaan muiden makeutusaineiden suhteellinen makeus. Suhteellisen makeuden määrittämiseen on kaksi menetelmää: toinen on sekoittaa makeutusaine pienimpään pitoisuuteen, joka voidaan pitää makeana, joka tunnetaan rajapitoisuuden menetelmänä; Toinen menetelmä on valmistaa makeutusaine liuokseksi, jonka pitoisuus on sama kuin sakkaroosi, ja sitten verrata makeutusaineen makeutta käyttämällä sakkaroosiliuosta standardina, jota kutsutaan suhteellisen makeuden menetelmäksi.
Erilaisten makeutusaineiden suhteellinen makeus
Makeutusaineiden makeuteen vaikuttavat useat tekijät, kuten pitoisuus, lämpötila ja väliaine
Yleisesti ottaen mitä korkeampi makeutusaineiden pitoisuus on, sitä suurempi on makeus. Mutta useimpien makeutusaineiden makeusaste vaihtelee pitoisuuden kasvaessa.
Useimpien makeutusaineiden makeuteen vaikuttaa lämpötila ja se yleensä vähenee lämpötilan noustessa. Esimerkiksi 5 % fruktoosiliuoksen makeus on 147 5 asteessa, 128,5 18 asteessa, 100 40 asteessa ja 79,5 60 asteessa.
Myös medialla on vaikutusta. Alle 40 asteen vesiliuoksissa fruktoosi on makeampaa kuin sakkaroosi, kun taas sitruunamehussa näiden kahden makeus on suunnilleen sama.